Run, Forrest, Run!

2088 metriä 12 minuutissa. 

Parannusta on tullut viime kerrasta (muutama vuosi sitte 1811), mutta tavotteena oli ainakin 2200 (epätodellinen tavoite 2500).
 Mutta tyytyväinen pitää olla, huomaa että on jotakin hyötyä ollut kuntoilusta ja laihduttamisesta.

Mutta matka on vielä pitkä. Uutta haastetta kehiin.
Nyt tietää minkä takia täytyy alkaa treenaa ahkerammin (48päivää aikaa). 

"You can't see me!"

Juhlan paikka.

Tänään 2-1, ja huomenna vuosi vapautta takana!

Kun ajattelee viime vuosia, alkaa pakostakin muistot pukkaamaan esiin.

Muistaa: hyvät hetket, tärkeät asiat, mutta myös p*skat tunteet.

Huomaa kuinka silloiset elämän tärkeimmät asiat ovat unohtuneet tai siirtyneet syrjään. Mikä on tosi valitettavaa. :(

Maastokuviovaatteet, punaiset hiukset, huulikoru. Egypt Central soi taustalla, valoefektit ja savu. Aika nousta kehään.

 

 

 

 

Mun koti ei oo täällä

Aikaa kului ja hermoja kiristi.
Onneksi pitkäääään ajan jälkeen pääsin vihdoinkin käymään Rakkauteni luona, mutta valitettavasti vain hetkeksi. Mutta parin viikon päästä uudelleen ja jouluksi.

Nyt sen huomaa kun asuu yksin miten paljon ikävöikään takaisin kotiseuduille. 
Siellä tuli vietettyä lapsuus, nuoruus ja koko elämä mitä on tähän asti elänyt. 
Alkaa tuntemaan paikkaa kohtaan tunteita, mutta varsinkin kunnioitusta.
Haluaisin todella vaihtaa elämässäni monia asioita jos vaan voisin, mutta kotia ja sen seutuja en vaihtaisi ikinä! Pellot, metsät, luonto, meri... Niitä en vaihtaisi koskaan.

Vaikka elämässä on ollut paljon huonojakin hetkiä, ne eivät voi pahentaa tunteita kotia kohtaan. Mennyttä aikaa ei voi elää uudestaan.

 Lopuksi vähän tunnelmia lapsuudesta ja tärkeimmistä ajoista. <3

Koti <3

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.